Palaa kohteeseen Tätä haluan

Verokriittisen veropolitiikka

Verot ovat ikävä asia. Niillä kruunu on kiusannut alamaisiaan vuosisatoja. Nykyään veroilla rahoitetaan valtaosa valtion ydintoiminnoista ja hyvinvointivaltion menoista. Valtion 55 miljardin menoista noin 90 prosenttia katetaan erilaisilla veroilla. Budjetista kymmenen miljardia on muita tuloja kuin veroja.

Valtion 44 miljardin verotulot jakautuvat karkeasti neljään kategoriaan:

  • Arvonlisäverot noin 19 miljardia
  • Tulon ja varallisuuden perusteella kerättävät verot noin 15 miljardia
  • Valmisteverot noin 7 miljardia
  • Muut verot noin 3 miljardia

Ansio- ja pääomatuloista tulee koko verokertymästä vain 20 prosenttia, vaikka se tuntuu meidän palkansaajien ja yrittäjien lompakossa suurimpana menoeränä. Päälle tulee vielä kunnallisvero ja mahdollinen kirkollisvero. Noin 3.000 euron kuukausituloilla palkasta peritään noin 40 prosenttia veroa.

Todellisuudessa arvonlisäverolla kerätään kaksi kertaa enemmän veroja kuin ansio- ja pääomatuloilla. Joka kerta kun maksamme kassalla ostoksia, niin hintoihin sisältyy 10-24 prosenttia arvonlisäveroa. Yleisimmissä hyödykkeissä se on 24 prosenttia ja ruoan arvonlisävero on 14 prosenttia.

Keskimääräisen suomalaisen kuukausiansiot ovat 3.000 euroa. Tästä summasta lähtee erilaisina veroina keskimäärin noin 1.200 euroa. Lisäksi palkasta vähennetään työeläkemaksu (keskimäärin 7 %), sairasvakuutusmaksu (1,58 %), työttömyysvakuutusmaksu (1,6 %) eli lopulta tilille napsahtaa vain puolet bruttopalkasta.

Kun keskimääräinen suomalainen ostaa marketista perheelleen kahdesti viikosta kärryllisen ruokaa (noin 600 eurolla kuussa), niin siitä arvonlisäveroa on noin 75 euroa. Kun hän tankkaa autoonsa kerran viikossa 40 litraa bensiiniä eli noin 250 eurolla kuukaudessa, niin siitä summasta on arvonlisäveroa ja polttoaineveroa yhteensä noin 180 euroa.

Pelkästään tällä hyvin pelkistetyllä esimerkillä haluan kuvata sitä, että meidän kokonaisveroaste on kohtuuton ja erityisen kohtuuttoman korkea se on palkansaajalle ja yrittäjälle, jolla ei ole vähennyksiä. Meidän verojärjestelmää onkin kehitetty siihen suuntaan, että erilaisilla vähennyksiä (esim. asuntolainan korko, ammattijärjestön jäsenmaksu, kotitalous- ja työmatkavähennys) on mahdollisuus laskea palkkaveron kokonaisveroastetta.

En esitä näiden vähennysten poistamista. Eikö kuitenkin ole totta, että olisi reilumpaa, jos veroaste kaikilla olisi matalampi ja jokainen hoitaisi asuntolainan korkonsa, remonttinsa kulut ja ammattijärjestön jäsenmaksunsa, eikä maksattaisi niitä muilla?

Epäreilu on myös suhde ansio- ja pääomatulojen osalta. Pienessä mittakaavassa nykyinen järjestelmä suosii, että palkkatyötä tehdään yrityksen kautta. Tähän on syynä, että isoja pääomatuloja halutaan verottaa merkittävästi kevyemmin kuin ansiotuloa. Joka on johtanut siihen, että monien yritysjohtajien palkitseminen tapahtuu osingoilla ja muilla pääomatuloilla, joita verotetaan kevyemmin.

Monesti kuulee väitettävän, että perintövero pitäisi poistaa. On totta, että siitä perinnöstä on maksettu vero jo moneen kertaan. Mietitäänpä hieman, ketkä perintöveron poistamisesta oikeasti hyötyisivät? Perintöveron poistamisella olisi merkitystä sille, jonka perinnön arvo on suuri. Alle 20.000 perinnöt ovat jo nyt vapautettu verosta ja 60.000 euron perinnöstä veroa on vain 3.500 euroa. Todellisuudessa perintö- ja lahjavero ovat hyvin oikeudenmukaisia veroja.