Palaa kohteeseen Tätä haluan

Kasvu syntyy vain työllä ja yrittämisellä

Nykyinen hallitus sai perinnöksi Suomen, jonka talous oli retuperällä ja työllisyysaste alhainen. Tämä siitä huolimatta, että maailmantalous oli kasvukäyrällä jo neljättä vuotta peräkkäin. Vaikeiden ja ikävien päätösten seurauksena Suomen talous ja työllisyys saatiin kääntymään kasvun tielle.

Tehtyjä päätöksiä voi kuvata sisäiseksi devalvaatioksi, jolla parannettiin Suomen kilpailukykyä meidän verrokkimaihin nähden. Ne olivat vaikutuksiltaan huomattavasti parempia, kuin kansantaloudelliseen konkurssiin ajautuminen, jossa kansalaisten omaisuudet olisivat olleet vaarassa. Niin kävi esim. Islannissa ja osittain myös Yhdysvalloissa, joissa tavalliset ihmiset menettivät kotinsa ja säästönsä. Siltä tietä me säästyimme ja hyvä niin.

Neljän vuoden määrätietoisella työllä suomalaisen työn eteen, Suomen suunta käännettiin oikealle tielle. Kiitos tästä kuuluu erityisesti työministeri Jari Lindströmille. Työllisyysaste on nyt 72 prosenttia, mikä tarkoittaa yli 140.000 uutta työpaikkaa neljän vuoden aikana. Seuraava tavoite pitää olla 75 prosentin työllisyysaste, sillä ensi vuosikymmenellä eläkeläisten määrä kasvaa uuteen ennätykseen. Mitä suurempi osa työikäisistä on töissä, eikä tukien varassa, sitä paremmat mahdollisuudet Suomella on pärjätä tulevaisuudessa.

Työn pitää olla ensisijainen lähtökohta työikäiselle suomalaiselle. Työn rinnalla hyväksyttäviä ja yhteiskuntaa edistäviä vaiheita ovat opinnot, perhevapaat ja työkyvyttömyysjaksot. Yhtä hyväksyttäviä ovat tilapäiset työttömyysjaksot, mutta se ei voi olla ihmiselle pysyvä olotila. Oleskeluyhteiskunta ei kasva, eikä kehity.

Olen saanut kotoa sellaiset eväät elämään, että työ on kuulunut elämääni jo neljäkymmentä vuotta. Ensimmäisen kerran tein töitä verokortilla 12-vuotiaana, ansaitakseni taskurahoja. 15-vuotiaasta alkaen olin kesät kesätöissä, pääasiassa Tampereen kaupungilla tai Aamulehdellä. Valitettavasti nykyisin noihin töihin eivät alle 18-vuotiaat pääse. Mielestäni tuollaisilla rajoituksilla vieroitetaan nuoret työelämästä ja annetaan väärät lähtökohdat elämään.

Viimeiset seitsemän vuotta olen toiminut palkkatyön ohella sivutoimisena yrittäjänä. Sinällään sivutoiminen yrittäjyys ja vielä toiminimellä on verotuksellisesti epäedullista. Sivutoiminen yrittäjyys korvaa harrastukset, mutta toisaalta antaa uskoa itseensä ja tulevaisuuteen. Onnistumiset palkitsevat henkisesti.

Työttömyyskorvausta en onnekseni ole joutunut nostamaan päivääkään, sillä aina on ollut jotain työtä tarjolla. Lähes kolmenkymmenen vuoden yhtäjaksoisen työuran jälkeen pidin kolmen kuukauden vuorotteluvapaan. Se oli palkitseva kokemus, joka motivoi uusiin haasteisiin työelämässä.

Työn tulee olla palkitsevaa niin henkisesti kuin taloudellisesti. Työelämässä on paljon kehitettävää, jotta ihmiset viihtyvät työssään ja että heidän tuottavuutensa on paras mahdollinen. Tyytymätön työntekijä ei ole tuottava. Johtamiseen ja työilmapiiriin on jatkuvasti kiinnitettävät huomiota. Ne eivät ole itsestään selvyyksiä.

Suomen työehtosopimusjärjestelmä on hyvä, koska työsuhteen minimiehtoja ei voi heikentää. Suomessa on syytä säilyttää myös ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinta, sillä näin torjumme harmaata taloutta ja työehtojen polkumyyntiä.

Työmarkkinamme eivät ole valmiit, vaan korjattavaa riittää edelleen. Nollatuntisopimukset ja vuokratyöt eivät voi olla pääasiallisia työnteettämismuotoja, vaan niiden tulee olla poikkeuksia ja silloin niillekin on perusteensa esim. opiskelun ohella tehtävänä työnä.

Työn rinnalla yhtä tärkeää on yrittäminen. Ilman yrityksiä ja yrittäjiä ei ole kuin julkisen sektorin töitä ja yhteiskunta, joka perustuu vain julkisen sektorin työpaikkoihin, on kommunismia. Suomi tarvitsee rohkeita ihmisiä, jotka tarttuvat yrittäjyyden riskiin ja ovat valmiita uhraamaan aikansa yritykselleen.

Yrittäjyyden on oltava myös kannustavaa ja palkitsevaa. Yrittäjien ennakonpidätyksistä pitää luopua ja siirtyä tuloksesta verottamiseen. Tämä on teknisesti täysin mahdollista. Nyt yrittäjät pakotetaan antamaan valtiolle lainaa, joka on pois mahdollisista investoinneista. Ilman investointeja yritys ei kasva, eikä tuota enempää hyötyä.

En ymmärrä myöskään yrittäjien pakollista eläkevakuuttamista, sillä heikkoina aikoina se on suurin syy verovelkojen ohella konkursseihin. Minusta yrittäjät ovat itsessään sen verran fiksua väkeä, että he kykenevät sijoittamaan osan tuloksestaan eläkepäivien varalle. Siihen ei tarvita työeläkeyhtiöitä, jotka käyttävät eläkevakuutusmaksuista leijonan osan ominen hallintokulujen peittämiseen. Pakollinen eläkevakuutusmaksu edustaa minulle sosialismia, jonka haluan purkaa.

En myöskään ymmärrä, että pienyrittäjien ja maanviljelijöiden sosiaaliturva on heikompi kuin palkansaajien. En ole ikinä käsittänyt sitä, että yrittäjän perheenjäsen, vaikka hän ei työskentele yrityksessä ja on työttömyyskassan jäsen, ei työttömäksi jäätyään saa ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Suomi kasvaa vain työllä ja yrittämisellä. Siksi työn ja yrittämisen esteitä sekä niitä rajoittavaa byrokratiaa on purettava. Se on valtion tehtävä.