Palaa kohteeseen Tätä haluan

Läheltä ja hyvää suomalaista ruokaa

Pälkäneen Laitikkalassa on loistava konsepti – Makukylä. Siellä on pienellä alueella useampi lähiruokaa tuottava yritys. Itselläni varsinkin kesäviikonloput alkavat sillä, että auton nokka kääntyy kohti Laitikkalaa. Makukylän keskus on Kesämaun kauppa, josta saa loistavia Katajan lihan lihatuotteita sekä muiden ympäristössä toimivien tuottajien elintarvikkeita kuten Aspilan vihanneksia, Heikkilän Juustolan juustoja ja Maaseutu maistuu -leipomon tuotteita. Kesämaku on kaupoista parhain ja kaiken lisäksi hintatasoltaan edullinen ja palvelu ystävällistä.

Samalla kinkeripiirillä toimii lisäksi Suttisen tila, Kotileipomo B S-Kukko sekä viinitila Rönnvik. Suttiselta saa marjojen lisäksi vihanneksia ja juureksia. Omailta pelloilta tulevat mansikat, vadelmat, avomaankurkut yms. ovat kerrassaan loistavia. Unohtaa ei voi Suttisen rauhallista kahvilaa ja monipuolista kauppaa.

Laitikkalan Makukylä on erinomainen esimerkki miten useamman yrittäjän kannattaa yhdistää voimat ja yhteistyöllä pyrkiä parempaan tulokseen. Laitikkalasta on esimerkiksi valtakunnalliseksi mallikyläksi.

Pirkanmaalla on myös muita vastaavia palvelun tuottajia, joiden tuotteita myydään suoraan tilalta. Muistan lapsuudesta, kun vietimme kesiä Teiskon Vattulassa, niin Kirveslahdesta haettiin kurkut ja tomaatit. Tanhuanpäältä haettiin maito pienellä tonkalla ja niiden maidonhakureissujen seurauksena tätini Lulu jäi miniäksi kyseiseen maataloon.

Tiloilta ja pientuottajilta suoramyynti on luontainen asia. Se mahdollistaa asiakkaille puhtaat, tuoreet ja maistuvat tuotteet, ilman turhia muovisia pakkauksia sekä maaseudun yrittäjille pienen bisneksen. Tilamyynti ja sen edistäminen ovat yksi keino pitää maaseutu elinvoimaisena.

Mielestäni valtion tehtävänä on edistää tilojen ja pientuottajien suoramyyntiä. Valtiolta siihen löytyy useita keinoja suoran rahallisen tuen lisäksi. Verotuksen kautta pientuottajien elinmahdollisuuksia voidaan helpottaa. Mutta tärkein ja toistaiseksi vähemmän käytetty keino on säädösten sujuvoittaminen ja byrokratian purkaminen.

Moni pientuottaja painii lupa- ja säädösviidakon keskellä, eikä aikaa ja voimavaroja riitä enää perusasiaan eli puhtaiden, maukkaiden ja tuoreiden tuotteiden tuottamiseen sekä markkinointiin. Tiedän, että EU-direktiivit ohjaavat tätäkin toimintaa melko tarkkaan, mutta soveltamisessa pitää edistää kansallista etua sekä tervettä järkeä lähiruoan eduksi.