Palaa kohteeseen Blogit

Kansalaispalvelus humpuukia, lottapalvelus tilalle

Politiikassa on tapana mennä muotivirtausten mukana. Osa kuvittelee saavansa niin laajempaa kansansuosiota. Viime vuosien yksi muotiasia on ollut kansalaispalveluksen kehittäminen asevelvollisuuden rinnalle, koskemaan koko ikäluokkaa niin naisia kuin inttiä suorittamattomia miehiä.

Olen tottunut kulkemaan vastavirtaan, joten uskallan sanoa ääneen mitä monet ajattelevat: ”kansalaispalvelus on mitä suurinta hömppää ja hulluutta”. Ei ole mitään järjellistä syytä luoda uutta, raskasta järjestelmää, jonka ainoa tarve on joidenkin korvien välissä itävä tasa-arvo-ongelma.

Keskustan turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa kuvataan, että kansalaispalvelus koostuisi kahdesta 3 kuukauden jaksosta – koulutus- ja valmiusjaksosta. Jos tällainen palvelus järjestettäisiin varusmiespalveluksen kaltaisesti, niin varusmiespäivän hinnalla tuon mallin kustannukset olisivat 300 miljoonaa euroa vuodessa. Sen päälle tulisi järjestelmän ylläpidosta (kiinteistöt, henkilöstö yms) aiheutuvat kustannukset, joten todellisuudessa tällainen hullutus maksaisi vähintään puoli miljardia. Ja tämä vain pienen joukon tasa-arvovaatimusten täyttämiseksi.

Turvallisuuskomitea on selvittänyt eri ministeriöiden tarpeita kansalaispalvelulle talven aikana. Yksikään ministeriö ei esittänyt ainuttakaan järkevää tarvetta kansalaispalvelulle. Myöskään yksikään ministeriö ei halua ottaa kansalaispalveluksen järjestämistä vastuulleen.

Suomi ei kaipaa kansalaispalvelusta, mutta suomalaiset kaipaavat kansalaistaitojen opetusta. On aivan perusteltua kehittää sellaista koulutusta, jolla inttiä käymättömille miehille ja naisille opetetaan selviytymistä poikkeus- ja poikkeuksellisissa oloissa. Tähän ei tarvita kuukausia kestävää kasarmipalvelusta, vaan se voidaan toteuttaa koulussa sekä vapaaehtoistoiminnan kautta esim. nykymuotoisen lottapalveluksen muodossa.

Kansa ei myöskään kaipaa koko ikäluokalle suunnattuja kutsuntoja. Asevelvollisten kutsuntojen tehtävänä on määrittää palveluskelpoisuus ja määrätä palveluspaikka. Sitä ei pidä sotkea siihen, että koko ikäluokka halutaan ottaa viimeisen kerran yhteiskunnan toimesta koolle. Sitä ”viimeistä koppia” eivät kaipaa nuoret naiset – sillä he pärjäävät elämässä muutenkin – ja nuoret syrjäytyneet miehet eivät sinne tule.