Hesarin hävytön hyökkäys

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi hyökkää kolumnissaan poikkeuksellisen voimakkaasti ja väärillä argumenteilla puolustusministeri Jussi Niinistöä vastaan. Hyökkäystä ei voi sivuuttaa olankohautuksella.

Kaius Niemi pitää puolustusministeri Niinistöä yksin syypäänä nykyisen asevelvollisuuden ja maanpuolustustahdon kannatuksen laskuun. Hänestä Jussi Niinistö ei ole kantanut huolta, eikä tehnyt tarpeeksi näiden asioiden eteen.

Tällaisen kuvan on tosiaan voinut saada, jos on lukenut viimeiset neljä vuotta vain Hesaria. Lehti ei ole kirjoittanut rahtuakaan niistä sadoista maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksista, joissa puolustusministeri Niinistö on ollut puhumassa. Eikä Hesari ole kirjoittanut juuri mitään teoista, joita Jussi Niinistö on tehnyt kansallisen puolustuksen eteen. Nämä eivät sovi Helsingin Sanomien journalistiseen linjaan.

Niemi nostaa kolumnissaan esille esimerkkeinä naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jäädyttämisen säästötoimien seurauksena, kukkakaalipirtelöt ja viidennet kolonnat, jotka hänen mielestään ovat laskeneet asevelvollisuuden kannatusta. Kenen tehtävä, jos ei puolustusministerin, on puolustaa maanpuolustuksen rahoitusta, asevelvollisille tarjottavaa ruokaa ja puolustusjärjestelmää etua vastaan toimivia kohtaan? Se on juuri puolustusministerin tehtävä.

Keskustelu naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jäädyttämisestä johti siihen, että puolustusvoimille suunniteltua osuutta julkisen talouden säästövelvoitteiden osalta vähennettiin 40 prosenttia! On oikein, että puolustusministeri puuttuu siihen, että lakisääteistä velvoitettaan suorittaville varusmiehille yritetään pakolla syöttää sademetsäsoijasta valmistettuja mötiköitä. Ja vihdoinkin on puolustusministeri, joka uskalsi puuttua reservikarkureihin ja viidennen kolonnan nakertamiseen.

Häpeällisin kohta Kaius Niemen kolumnissa on se, kun hän kertoo brittiarmeijan naistenlehtimäisistä mainosvideoista, joilla houkutellaan naisia palvelukseen. Ihan muistutuksena Iso-Britannia on sotilaallinen suurvalta, jonka armeijan palveluksessa voi mennä henki tai terveys. Kaius Niemi voisi käydä kysymässä Irakissa tai Afganistanissa palvelleelta sotainvalidinaiselta, millainen mainos on rehellistä rekrytointia.

Kaius Niemi unohtaa kokonaan varusmiesten loppukyselyn tulokset, jonka mukaan maanpuolustustahto on 4,2 asteikolla 1-5. Tuosta paremmaksi lukuarvo menee enää diktatuureissa.

Keskustelu nuorten maanpuolustustahdon laskusta on väärillä raiteilla. Syitä haetaan asepalveluksen järjestelyistä tai puolustusvoimista (ja nyt puolustusministeristä). Syyt ovat syvemmällä. Niillä nuorilla, joilla ei ole maanpuolustustahtoa eikä sitä kautta halua suorittaa asevelvollisuutta, ei ole yleensä luottamusta yhteiskuntaa kohtaan.

He elävät ”kansalaispalkalla” yhteiskunnan maksamassa asunnossa. Jos heillä on töitä, niin se on vuokratyötä nollatuntisopimuksella. Heillä ei ole vakituista parisuhdetta, lapsista puhumattakaan. Tuossa tilanteessa ei ole mitään yhteiskuntaa tai yhteisöä, jota puolustaa.

Vuonna 1918 rikkirevitty suomalainen yhteiskunta rakensi sisäisen koheesionsa koko yhteisön hyvinvoinnin parantamisen ja kaikkien sosiaalisen aseman nousun varaan talvisotaan mennessä. Kun punakaartilaisten lapsilla oli omaisuutta ja läheisiä puolustettavanaan, niin he kokivat oikeudettoman hyökkäyksen syksyllä 1939 suomalaisten pyhiä arvoja vastaan vääränä. He nousivat yhdessä ja yhtenäisenä entisten vihollisten kanssa puolustamaan maataan ja kansaa.

Siinä on avaimet myös jatkossa maanpuolustustahdon kasvattamiseksi.