Palaa kohteeseen Blogit

Miksi siniset floppasi?

Sinisten eduskuntavaalien tulos oli surkea. Siitä ei pääse mihinkään. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken perusta. Ilman sitä ei kannata tehdä mitään, eikä varsinkaan politiikassa. Tosiasioiden tunnustamisen jälkeen on kyettävä analysoimaan syyt ja seuraukset, sekä tehtävä päätökset jatkon suhteen. Tuhkan ripottelua ja itsesäälissä kieriskelyä ei kannata jatkaa loputtomiin.

Minulla on tallessa Helsingin Sanomien artikkeli 17.6.2017 eli neljä päivää puolueen hajoamisen jälkeen. Hesari kysyi tuoreeltaan kansalaisilta, että oliko perussuomalaisten hajoaminen oikeutettu ja miten sen oletettiin vaikuttavan äänestyskäyttäytymiseen.

Kuntavaaleissa 2017 (eli pari kuukautta aiemmin) perussuomalaisia äänestäneistä puolueen hajoamiselle antoi tukensa 34 prosenttia vastaajista. Kaikista suomalaisista luku oli melkein kaksinkertainen eli 59 prosenttia.

Jos eduskuntavaalit olisi järjestetty tuolloin, niin perussuomalaisten äänestäjistä 32 prosenttia olisi voinut äänestää puolueesta irronnutta osaa. Ero on erittäin merkittävä, kun tulosta verrataan nyt käytyihin eduskuntavaaleihin. Jotain on siis täytynyt tapahtua kahdessa vuodessa?

Sinisten ongelma oli toiminnan lässähtäminen shokkialun jälkeen. Puolueen hajoamisen jälkeen ensimmäinen viikko meni mediassa kohtuullisen hyvin. Julkisuus oli pääasiassa positiivista. Mutta taustalla alkoi vaikuttaa puolueeseen jääneiden tahojen painostus lähteneisiin kansanedustajiin. Ensimmäisenä murtui Kike Elomaa ja hän palasi takaisin perussuomalaisiin. Vaikka tappio ei ollut kuin yksi edustaja, niin sen merkitys oli henkisesti suurempi.

Samaan aikaan eduskunta käsitteli pääministerin ilmoitusta perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeisistä tapahtumista. Julkinen keskustelu kääntyi asentoon, että puolueesta lähteneiden toimintaan olisi liittynyt jotain moraalisesti väärää. Näinhän ei ollut. Suomessa on järjestäytymisvapaus. Tähän viittasi myös Halla-aho puoluekokouspuheessaan, todeten ettei puolue ole vankila ja näytti ovea hänen valintaansa tyytymättömille.

Sinisten toiminta hiipui juhannuksen 2017 jälkeen säästöliekille. Se oli toisaalta ymmärrettävää, koska kaikilta oli mehut imetty. Puolue painui prosenttikerhoon, eikä enää noussut sieltä. Ei, vaikka kuviteltiin puolueen perustamisen, ohjelmien valmistumisen taikka 19 edustajan ja viiden ministerin työn tuottavan tulosta.

Jokin syy siis pitää olla sille, ettei siniset lähtenyt lentoon kahden vuoden aikana. Kaikkia asioita on vielä vaikea nähdä, mutta jotain voi päätellä analysoimalla. Omien toimien merkitystä ei voi väheksyä, mutta niistäkin huolimatta ulkoinen tekijä nousee ratkaisevaan rooliin.

Merkittävimpänä syynä sinisten floppaamiseen nostan Halla-ahon taustajoukkojen onnistuneen informaatiovaikuttamisen. Tämän taistelun siniset hävisivät totaalisesti ja se käänsi yleisen suhtautumisen negatiiviseksi. Tossavaisen jatkuva ”Judas Iskariot” -hokema tuotti tulosta myös median suhteen. Toiminta oli kuin suoraan infovaikuttamisen käsikirjasta.

Jatkuvasta hillotolppa -hokemasta tuli lopulta totuus, vaikka valtaosa ei edes tiennyt, mitä hillotolppa tarkoitti. Valheellinen väite, että puolueen hajoaminen olisi tehty vain ministerien salkkujen säilyttämiseksi, muodostui yleiseksi käsitykseksi. Näinhän ei ollut, vaan puolue olisi hajonnut ilman ministeripaikkoja.

Hyvillä teoilla ei politiikassa saavuta suosiota. Poliittinen kiinnostavuus ja kannatus muodostuvat tunteista, ja siniset eivät onnistuneet herättämään positiivisia tunteita. Vaalitulosta katsoessa tuntuu, että kiittämättömyys on todella maailman palkka.

Viime aikoina on paljon puhuttu informaatiovaikuttamisesta ja varsinkin sosiaalisen median välityksellä. Yleensä se mielletään ulkoa tulevaksi. Näin ei ole. Halla-ahon perussuomalaiset käyttävät sitä tehokkaasti oman politiikkansa välineenä. Ja siinä politiikkaa tehdään eri pelisäännöillä kuin muut puolueet. Siinä missä muut pelaavat perinteistä jalkapalloa, perussuomalaiset toimivat rugbyn säännöillä.

Edellä kertomani vakuudeksi nostan muutamia linkkejä, jotka lukija saa tulkita haluamallaan tavalla. Minulle ne kertovat siitä, että Jussi Halla-aholle henkilökohtainen kauna on merkittävä voima politiikan tekemisessä.

Hesarin artikkeli heti vaalien jälkeen: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006073008.html

Iltalehden haastattelu vaali-iltana, jossa Halla-aho toteaa pahan saaneen palkkansa: https://www.youtube.com/watch?v=mVSKAaWQJQ0

Sinisten tarina on osoitus, miten informaatiovaikuttamisella vaikutetaan poliitikkoihin ja koko poliittiseen järjestelmään. Aika näyttää, miten siihen suhtaudutaan yleisesti.