Palaa kohteeseen Tätä olen

Ammattina sotilas

Tiesin hyvin varhaisessa vaiheessa lapsena, että haluan isona sotilaaksi. Jos en pääse Suomen armeijaan, niin lähden maailmalle. Täältä ikuisuuteen tv-sarjan (esitettiin Suomessa 1979-80) kersantti Warden oli miehen malli.

Ensimmäinen mieleenpainuvin muisto oli 1970-luvun alusta Tampereen Ratinasta (stadionin ja Pyhäjärven väliseltä kentältä, missä nykyään on kerrostaloja), jossa järjestettiin armeijan taistelunäytös. Juuri tästä syystä puolustusvoimien nykyisinkin järjestämillä toimintanäytöksillä on suuri merkitys. Niissä luodaan lapsille ja nuorille maanpuolustustahdon kipinä ja vanhemmille ikäluokille näytetään, mitä puolustusvoimat osaa.

1980-luvulla Tampereen seudulta iso osa ikäluokasta määrättiin palvelukseen Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle. Vanhemmilta kavereilta olin kuullut värikkäitä tarinoita Vekaran Sissikomppaniasta, jonne minunkin oli päästävä mittaamaan henkisiä ja fyysisiä rajojani. Kesäkuun 10.päivänä 1986 astuin palvelukseen ja ilokseni juuri haluamaani yksikköön. Kotiuduin seuraavana keväänä kersanttina, Jalkaväen Säätiön mitali kourassa. Sain mitä tavoittelin. Helsingissä suoritettujen palikkatestien jälkeen palasin takaisin Vekaralle kaksi kuukautta myöhemmin. Sille tielle jäin.

Ensimmäiset vuodet koulutin sissi- ja tiedustelualiupseereja Aliupseerikoulussa, kunnes firma teki minusta tankkimiehen. Ja sellaisena monet minut oppi myöhemmin tuntemaan. Armeijassa on se hyvä puoli, että kenestä tahansa voidaan kouluttaa minkä tahansa alan huippuosaaja. En ymmärtänyt mekaniikasta tai tekniikasta tuon taivaallista, mutta työ tekijäänsä neuvoo ja varsinkin, jos on halua oppia. Tekemällä oppii.

Yhtenä pääsiäisenä purin Opel Corsani moottorin aivan atomeiksi panssarihallin lattialle. Työkaverini tohtivat epäillä, että vieläkö siitä auto muotoutuu. Niin vaan yllätin itsenikin. Toisen pääsiäispäivän iltana moottori oli kasassa ja kävi. Ihmisen tekemä, joten kyllä sen ihminen silloin purkaa ja kasaa.

Koulutukseni kautta valmistui yli 800 Pasi-kortillista varusmiestä ja kymmeniä henkilökuntaan kuuluvia. Olen joskus todennut, että olen peruuttanut Pasilla enemmän kuin Pasi-kortillinen varusmies ajaa eteenpäin palveluksensa aikana. Toki siinä muutakin tuli tehtyä, mutta se onkin toinen juttu.

Minulla oli onni mennä puolustusvoimien palvelukseen 1980-luvun lopulla. Silloin vallalla oli vielä tietty jämptiys. Minulla oli monia hyviä vanhempia virkaveljiä, jotka isällisellä kädellä ohjasi nuorta ja innokasta kersanttia talon ja ammatin tavoille. Kiitos heille, että minusta tuli tällainen.

Tuohon aikaan oli tyypillistä, että henkilökunta asui varuskunnissa ja kerhoelämä kuului sotilaan vapaa-aikaan. Mutta murros oli lähellä. Juuri noihin aikoihin väki kaikkosi varuskunnista ja osti omia asuntoja. Oli selvää, että koko sotilasammatin lainalaisuudet olivat muutoksessa. Kutsumuksen kautta palvelukseen tulleet alkoivat hiljalleen vähetä ja sotilaan ammatti koettiin ammattina muiden joukossa. Kun omistaa asunnon, on suurempi kynnys muuttaa työn mukana ja varsinkin perheen kanssa. Kun asut kaukana virkapaikalta, niin ei sinne lähdetä aivan mitättömän syyn takia. Tätä hedelmää niitetään nyt, kun ammattisotilaat vaativat työaikasuojelun parantamista sotaharjoituksen ja meripalvelun osalta. Näin maailma muuttuu. Olin alkuun melko kriittinen sotilaiden ammattiyhdistystoimintaa kohtaan, mutta 1990-luvun alussa työnantaja lomautti väen parina vuotena. Ensimmäinen kerta ei vielä ylittänyt sietokynnystäni, sillä vaihdoin lomarahat vapaaksi ja vältin lomautuksen. Kun seuraavana vuonna Pääesikunta kaikessa viisaudessaan päätti uusia tuon kataluuden sekä samaan aikaan vähennettiin haittatöitä, heikennettiin eläke-etuja ja käynnistettiin hanke palkkauksen muuttamiseksi, niin minun mittani täyttyi. Liityin liittoon ja kuinka ollakaan olin hetkessä paikallisyhdistyksen puheenjohtaja ja oman joukko-osastoni luottamusmies sekä lukuisissa muissa luottamustehtävissä. Muutamaa vuotta myöhemmin haastoin oman liittoni puheenjohtajan, mutta onneksi en vielä tuossa vaiheessa tullut valituksi.