Palaa kohteeseen Tätä olen

Sotilaiden edunvalvoja

1990-luvun alkupuolella harkitsin pyrkimistä yliopistoon joko lukemaan lakia tai historiaa. Kerran kävinkin oikeustieteellisen pääsykokeissa, mutta Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään oli huonosti luettu. Haaveet akateemisista opinnoista jäi hetkelliseksi pyrähdykseksi, sillä tämä elämämme kaari on lyhyt ja ihmisen pitää tehdä asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä ja tärkeiltä.

Ajauduin noihin aikoihin yhä tiiviimmin ammattiyhdistystoimintaan. Kaksi vuotta myöhemmin Sotilasammattiliittoon liittymisestä, tulin valituksi sen hallitukseen ja kaksi vuotta myöhemmin kyseisen järjestön varapuheenjohtajaksi. Muutama vuosi myöhemmin olin päätoimisen pääluottamusmiehen viransijaisena puolen vuoden ajan harjoittelemassa ay-jyrän toimintaa. Hyvänä oppi-isänä oli Upseeriliiton silloinen puheenjohtaja Pekka Kouri.

Syksyllä 2003 minut valittiin oman ammattikuntani ensimmäiseksi päätoimiseksi puheenjohtajaksi. Olin tuolloin 37-vuotias ja sillä hetkellä nuorin liittopuheenjohtaja. Seuraavan kahdentoista vuoden ajan luotsasin Aliupseeriliittoa.

Lopputulosta ynnätessä olen tuloksiin tyytyväinen. Jäsenmäärä yli kaksinkertaistui, liiton toiminta uudistettiin, sen varallisuus moninkertaistui ja jäsenten palkkataso kehittyi keskimääräistä paremmin. Suurimpana saavutuksena pidän työnantajan kanssa yhdessä toteutettua aliupseeriuudistusta, joka astui voimaan 2007. Siinä uudistuksessa korjattiin puolustusvoimien aiempia henkilöstöpoliittisia virheitä ja palattiin selkeään, kansainvälisesti hyväksi todettuun upseeri/aliupseeri kaaderijärjestelmään. Oliko kersantti Wardenin esimerkillä merkitystä?

Kuten niin monesti ay-hommissa, niin kaikkia ei aina voi miellyttää. Aina joku pahoitti mielensä, jos nostin jonkun epäkohdan julkisuuteen. Mutta ilman julkisuutta ei asiat yleensä muutu. Noina vuosina tulin tunnetuksi kantaaottavasta ja suoraviivaisesta toiminnasta. Mitäpä muuta jalkaväen sotilasmestarilta voi odottaa.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleista alkaen minun ja Jussi Niinistön yhteistyö kasvoi uudelle tasolle. Vaalikaudella 2011-15 menin siinä rajalla, jonka rikoslain 45.luku antaa myöten. Ammattisotilailta kun puoluepolitiikka ja puolueisiin kuuluminen on kielletty. Olin puheenjohtajakauteni virkavapaalla aliupseerin virasta ja taiteilin puoluepolitiikan ja edunvalvonnan rajalla.

Loppusyksystä 2014 pidimme Jussin kanssa kehityskeskustelun eduskunnan kuppilassa. Jussi kertoi, että hän on päättänyt tavoitella seuraavien vaalien jälkeen puolustusministerin salkkua periaatteella nyt tai ei koskaan. Jos halusin olla mukana, niin se edellytti tiettyjä toimia mm. eroa puolustusvoimien virasta ja puolueen jäsenyyttä. Oli aika vaihtaa maisemaa.