Palaa kohteeseen Tätä olen

Harrastuksien täyttämä elämä

Jokainen ihminen harrastaa jotain, jollei muuta niin jouten oloa. Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka ei pysy paikallaan ja jolla pitää olla aina jotain tekemistä. Olen koko ikäni harrastanut jotain ja keskimääräistä suuremmalla intohimolla.

Opin lukemaan Aku Ankan ja muiden sarjakuvien kautta. Onneksi vanhempani sallivat ne, sillä muutoin intohimoni kirjaan ei olisi koskaan syttynyt. Luen nykyään noin 50-100 kirjaa vuodessa, aiemmin aikaa oli enemmän ja pääsin korkeampiin lukuihin. Ilman kirjoja maailmankuvani olisi paljon rajoittuneempi.

Arvostamani antikvaari Anssi Arohonka neuvoi, että kirjahulluudesta toipuu ryhtymällä kauppiaaksi. Minun kohdalla se tarkoitti sitä, että ostin Anssi Arohongalta hänen antikvariaatin liiketoiminnot talvella 2012 ja ryhdyin sivutoimiseksi tai harrastuspohjalta toimivaksi antikvaariseksi kirjakauppiaaksi. En tiedä, paransiko vai pahensiko se tilannetta? Sen jälkeen olen ostanut pari muuta antikvariaattia ja lukuisia kuolinpesiä. Nyt firmani noin 500 neliön varasto on äyräitään myöten täynnä erilaisia painotuotteita.

Kirja-alaa harrastan muutoinkin vakavasti, sillä olen toiminut Bibliofiilien Seuran varapuheenjohtajana ja nyttemmin puheenjohtajana toistakymmentä vuotta. Olen kirjoittanut kolme omiin harrastuksiini liittyvää kirjaa. Tietokoneen kovalevyllä odottaa hyvä joukko käsikirjoituksia painokuntoon saattamista.

Oma kotikirjastoni käsittää noin 10.000 nidettä. Sen lisäksi olen kerännyt yhtä, jos toista turhanpäiväistä esinettä nurkkiin pölyttymään. Militaria-keräilijöiden keskuudessa olen tullut tunnetuksi erityisesti suomalaisten merkkien ja univormujen tuntijana.

Partio- ja sissikouluttajan ajoista luonnossa liikkuminen on ollut minulle luontainen tapa hankkia sisäistä mielihyvää ja rauhaa. Minulle postmodernia taidetta kauniimpaa taidetta löytyy suomalaisesta metsästä ja luonnosta. Luonnossa voi havainnoida, miten se hitaasti muuttuu ja muodostaa jatkuvasti yhä taidokkaampia taideteoksia, joihin ihminen ei ikinä kykenisi. Mäntymetsän tuoksu rauhoittaa ihmisen mielen ja pihan ruokintapaikalla vierailevat pikkulinnut tuottavat suunnatonta iloa.

Tamperelaisena ei voi ohittaa jääkiekkoa. Kolmannen polven tapparalaisena Hakametsässä tulee käytyä jokunen kerta vuodessa ja viime vuosina finaalisarjaa on saanut seurata suurella sykkeellä. Suomi on hieno urheilumaa. Meidän vanhempien on annettava lapsille ja nuorille mahdollisuudet harrastaa, vaikka vain katulätkää. Sieltä ne uudet janneojaset ja timojutilat sekä alexanderbarkovit kasvaa.