Palaa kohteeseen Blogit

Hornetit voidaan korvata vain samalla määrällä hävittäjiä

Suomi valmistelee Hornetien korvaamista uudella monitoimihävittäjällä. Kyseessä on yksi suurimpia puolustusmateriaalihankintoja, kuten aikanaan oli Hornetien osto. Onneksi Esko Ahon hallituksella riitti kykyä tehdä isänmaan puolustuksen kannalta ehkä merkittävin päätös keskellä syvää lamaa.

Hornetien elinikä lähenee vääjäämättä loppuaan. Ensi vuosikymmenen loppuun mennessä ne ovat tehneet tehtävänsä ja siihen mennessä meillä on oltava uudet, modernit monitoimihävittäjät, joiden suorituskyky eli teho on verrannollinen mahdollisen vastustajan hävittäjiin.

Pitkän kehityksen seurauksena Suomen ilmavoimien ensilinjan hävittäjien määräksi on vakiintunut noin 60 konetta. Toisen maailmansodan jälkeen rajoittava tekijä oli Pariisin rauhansopimus, jonka jälkeen neljän vuosikymmenen aikana ilmavoimien infrastruktuuri, henkilöstö ja resurssit muotoutuivat tuolle hävittäjämäärälle. Vaikka Hornet-hankinnan aikana ei Pariisin rauhansopimus ei enää velvoittanut, niin Hornetin lukumääräksi muodostui sama luku.

Puhtaasti sotilaallisista lähtökohdista Suomen kokoisen ja sotilaallisesti liittoutumattoman maan ilmavoimien hävittäjien lukumäärä pitäisi olla merkittävästi enemmän. Kuten puolustusministeri Jussi Niinistö on todennut, hän nukkuisi yönsä rauhassa, jos hävittäjiä olisi sata. Noin 60 hävittäjällä Suomi joutuu käymään ilmasotansa alivoimaisena.

Koko maan puolustaminen edellyttää, että ilmavoimat toimii ainakin kahdessa operaatiosuunnassa – etelässä ja pohjoisessa. 64 jaettuna kahdella tarkoittaa käytännössä kahdeksaa neljän koneen parvea kumpaankin operaatiosuuntaan. Ja se muuten tosi vähän, kun se suhteutetaan puolustettavaan ilmatilaan.

Ikinä ei päästä tilanteeseen, että kaikki koneet olisivat yhtaikaa kykeneviä taistelutehtäviin. Aina osa on huollossa tai korjattavana. Samoin on huomattava, että tappioitta ei sotilaallisesta konfliktista selvitä.

Hävittäjien määrän nostaminen ei ole yksinkertainen juttu. Jos määrä nostettaisiin merkittävästi, niin samassa ilmavoimien organisaatio, henkilöstö ja resurssit pitäisi mitoittaa uudelleen. Ja se edellyttäisi merkittävästi lisää määrärahoja. Suomen kansantalous ei valitettavasti mahdollista nykyistä suurempia ilmavoimia eikä suurempaa hävittäjämäärää.

Suomi kompensoi hävittäjämäärää hajautetulla ilmataistelutaktiikalla. Siinä missä suurvalta voi tukeutua valmiiksi rakennettuun tukikohtaverkostoon, Suomi hajauttaa ilmavoimat ja hyödyntää koko maan kattavaa kiinteää sekä tilapäistukikohtaverkostoa. Onneksemme emme luopuneet kylmän sodan jälkeen maantietukikohdista.

HX-hankkeessa ei osteta vain hävittäjiä, vaan koko ilmapuolustusjärjestelmä, joka hävittäjätorjunnan lisäksi tukee myös muiden puolustushaarojen taistelua. Hornetien myötä saimme integroidun tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmän sekä ilmasta maahan kyvyn. Nämä yhteiset suorituskyvyt on turvattava myös jatkossa.

Eräiden oppositiopoliitikkojen piirissä (AnderssonHalla-ahoRinne) on esiintynyt halua karsia Suomen ilmavoimien hävittäjien määrää. He ovat kyseenalaistaneet Sipilän hallituksen käynnistämän valmistelun. Jokainen hankintavaiheessa vähennetty hävittäjä, on poissa meidän sodan ajan suorituskyvystä. Ei tarvitse olla kummoisella järjellä varustettu, kun ymmärtää kenen etua se edistää.